Kun ensi kerran juteltiin Facebookin messengerissä, kuinka minua alkoi hymyilyttää sen jälkeen kaikkialla. Sinulla oli mahtavat jutut, jotka sai minut hihittelemään. Ja ne jutut ovat sitä edelleen.
Ensimmäisen kerran, kun näimme, tulit Pihtiputaalle. Minä en uskonut, että edes tulisit. Mutta sitten autosi ilmestyi mäen takaa ja olin niin iloinen. Tosin en uskaltanut ihan täysin intoutua, etten pettyisi. Ajoit parkkiin ja tulit autosta ulos. Voi hyvä tavaton, kuinka komea sinä hymyillessäsi oletkaan! Katsoin vain sinua. Sinä toit lämpöä minuun hymylläsi. Vaikea selittää täysin se tunne, mutta se on kuin aurinko sulattaa jäätä.
Menimme Shelille, muttei tilattu mitään. Itseasiassa emmekä puhuneet mitään. Minulla oli jo silloin pelko, että kun avaan suuni, niin häviät elämästäni.
Saatoit herrasmiehenä minut autollasi Merja-tädin silloisen asunnon eteen. Taisi olla hiljaista, mutta halusin vain katsella sinua. Se oli mahtava tunne.
Ensi viikonloppuna odotin entisen ystäväni kanssa monta tuntia. Olin taas dramaattisesti sitä mieltä, että et vain tule tapaamiseen. Neljän tunnin odottelun jälkeen sinä saavuit jälleen luokseni. Ikuisesti muistan, kuinka komea ja ihana sinä olit sinä lauantaina. Silloin ei haitannut yhtään neljän tunnin odotus. Sinä olit niin mahtavaa seuraa jälleen. Sinä päivänä suutelimme ensi kerran. Voi perhoset mahassamme.
Niin saatoit minut jälleen tädilleni ja siitä kaikki lähti.
18.5.2010 aloimme seurustella.